torstai 17. huhtikuu 2014

#ilo #ipadair #vihdoin

Kirjoitin ensin “olen niin onnellinen”, mutta sitten muistin, että materia ei oletettavasti tuo onnea joten korjaankin ajatusmalliani hieman ja totean vain “olen niin iloinen!” koska mä olen niin iloinen!!! Olen tahtonut tällaista kapistusta jo reilun vuoden, lainaillut muilta ja testaillut muita, mutta päätynyt siihen, että kyllä tämä on minulle se ainoa oikea. Eilen se sitten tuli kotiin, vihdoin itselleni tilaamani iPad Air. ♥

En ole mikään Apple-fanaatikko siinä pahimmassa mielessä, mutta olen kyllä todennut Applen käyttöjärjestelmän itselleni ehdottomasti parhaaksi ja “kotoisammaksi” kaiken muiden paitsi tietokoneiden saralla (niihin en oikein vieläkään ole tottunut). Puhelimeni on minulle niin paljon enemmän kuin puhelin, se on käytännössä koko toimisto. Loogisuutensa lisäksi Applen jutut ovat tietysti myös aika nättejä!

Olen ihan suunnattoman innoissani tästä sillä nyt voin kirjoittaa koska tahansa ja missä tahansa, ihan kuinka paljon vain! Kirjoittamisvälineeksi tämän laitteen halusinkin ja en malta odottaa kuinka luovuuteni pamahtaa valloilleen ja singahtaa taivaisiin tämän myötä. Läppäri on aivan liian raskas kantaa mukana jatkuvasti ja puhelin taas alkaa tuntua aivan liian hitaalta ja vaivalloiselta kirjoittamisvälineeltä (sitä olen koittanut käyttää tähän saakka). Nyt tämä beibi mahdollistaa ajatusten siirtämisen mustana valkoiselle paljon helpommin ja reissussakin!

Jotenkin hauskaa, kun viimeksi minulla on ollut tällainen olo kun hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani! Muistan kuinka sen hankinta oli blogissanikin ihan selkeä käännekohta. tai ainakin siis näin jälkeenpäin katsottuna huomaan blogini laadun selkeästi nousseen laadukkaampien kuvien myöntä, luonnollisestikin!

Jos teillä on joitakin hyviä appivinkkejä iPadille tai vinkkejä ihan muuten vaan, niin jakoon vain! Etenkin olen perehtynyt erilaisiin kirjoittamisappeihin, tosin niistä olen jo tainnutkin löytää kivoimmat… Vietän siis oman pääsiäiseni varmaankin totutellen tämän käyttöön, lataillen akkuja, syöpötellen ja katsellen sarjoja. Ihanaa pääsiäistä myös teille ihanille lukijoille! ♥


keskiviikko 16. huhtikuu 2014

I am the ocean / I am the sea / There is a world inside of me

En muista koska olisin ollut viimeksi niin innoissani kuin sillon, kun sain postissa Sea Lifelta liput* tutustumiskierrosta varten! En ole koskaan aiemmin ollut Sea Lifessa, mutta olen tahtonut käydä siellä pitkälti siitä saakka kun se avattiin Helsinkiin, ja onhan tuosta jo yli kymmenisen vuotta… Onhan se nyt ihan sairaan mielenkiintoista kun miettii, että maapallon pinta-alasta on käsittääkseni yli 70% pelkkää merta, josta on tutkittu vain murto-osa!

Olen ollut aina ihan käsittämättömän kiinnostunut merestä ja erilaisista siellä elävistä olennoista. Muistan kun pienenä fanitin ihan sairaasti delfiinejä ja esimerkiksi luin niistä tosi paljon ja katsoin kaikkia meriteemaisia lasten leffoja tosi paljon. Hait taas ovat olleet yksi suurimmista peloistani ihan pienestä pitäen vaikka niistä ei onneksi Suomessa ole vaaraa! Uskon, että Kreikkalaisilla sukujuurillani on suuren kiinnostukseni kanssa todella paljon tekemistä sillä Rodoksella meri on elementtinä ihan jatkuvasti läsnä. Sen tuoksu on ilmassa, se näkyy jatkuvasti jossakin horisontissa ja se on jopa todella suuri osa kreikkalaista ruokakulttuuria. Ei siis ihme, että olen ottanut sen jotenkin todella rakkaaksi elementiksi itselleni.

Meillä on Jennan kanssa tapana käydä tasaisin väliajoin erilaisilla seikkailuilla (ollaan käyty esimerkiksi kesäseikkailulla, talviseikkailulla ja Saksa-seikkailulla), joten tämä olikin mainio aika pienelle meriseikkailulle! Osuttiin ihan sattumalta todella hyvään aikaan paikalle, sillä haiden ruokinta oli juuri alkamassa! Oli etenkin näin haikammoisena aika hurjaa nähdä haita niin läheltä, etenkin kun tuon “putkiakvaarion”, jonka läpi voi ikään kuin kävellä, lasi vääristää jotenkin jännästi siten, ettei oikein edes huomaa mistä lasi alkaa ja mihin vesi loppuu. Tuntui siltä kuin fisut uisivat suoraan päin!!

Kaikenkaikkiaan ihan huikea kokemus, kaikki oli ihan mielettömän kaunista ja mielenkiintoista. Annetaan kuvien puhua puolestaan!

Rakastuin tähän pikkukaveriin ihan totaalisesti! Tursaan nimi oli Jacques ja yllätyin hieman itsekin siitä miten käsittämättömän kaunis se oli liikkuessaan sulavasti vedessä. Jacques on ilmeisesti aika leikkisä kaveri, ja innostuu heti saadessaan leikkiseuraa. Innokkaat oppaat näyttivätkin tätä syöttämällä Jacquesia pitkällä ruokintatikulla, mutta tämä minikokoinen kraken tarrasi tikkuun niin tiukasti, että omikin sen itselleen ja tikku jäi altaan pohjalle.

Löysin Nemon!!!!

Tästä hieman järkytyin. Tai itseasiassa aika paljon. En edes huomannut koko asiaa ennen kuin Jenna sen otti esille, luulin nimittäin tuota paksua asiaa jonkinlaiseksi oksaksi, mutta kun se yhtäkkiä väänsikin kasvonsa ilkikuriseen ilmeeseen, ymmärsin, ettei se todellakaan ollut mikään oksa…

 Jos ette osaa oikein suhteuttaa sen kokoa, niin sanotaanko, että tuo… asia on arvioltani vähintään n. 30 senttiä paksu, ja jos ette vielä huomanneet niin tuossa ylläolevan kuvan keskellä on sen pää, joka uppoaa syvälle tuon suuren kallion onkaloon… ja tulee ulos TUOLTA KUVAN OIKEALTA PUOLELTA!!! Ihan järkyttävää! Jos en aivan väärin muista, niin otus voi elää samassa onkalossa jopa 10 vuotta! Minulle tuli tästä heti mieleen se Muumien jakso, jossa python piiloutuu savupiippuun… “Savupiipustanne pilkistää python!”

Aluksi yrittäessäni ottaa jättiotuksesta kuvia, tämä veijari linssiludeili kamerani eteen jatkuvasti…

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä… käsittämättömän kauniit meduusat, joiden leijailua olisin voinut katsella vaikka tunnin. Tai ylipäätään olisin voinut vain unohtua koko paikkaan ja katsella kaikkea sitä kauneutta ikuisuuden! Jotenkin vaan niin rauhottavaa katseltavaa. Jos minulla olisi yhtään isompi asunto tai enemmän pitkäjänteisyyttä, voisin kyllä ehdottomasti hankia akvaarion ja sinne kauneuksia, joiden parissa rauhoittua.

Sea Life Helsinki
Tivolitie 10
Aukioloajat / Liput


tiistai 15. huhtikuu 2014

MENOVINKKI: Kierrätystehtaan bloggaajakirppis 26.-27.4.

Suomen suurin ekologisen elämäntavan tapahtuma Kierrätystehdas järjestetään seitsemättä kertaa Kaapelitehtaalla 26.-27.4.2014! Tapahtuma on avoinna yleisölle klo 10-17 ja sinne on vapaa pääsy. Tänä vuonna bloggaajille on järjestetty erillinen myyntialue tapahtuman sisältä Merikaapelihallin M2 aulasta, ja minäkin olen lauantain paikan päällä myymässä. :)

Itse olen tosiaan paikan päällä lauantaina ja pakko kyllä sanoa, että aika kivoja kuteita on kyllä tulossa myyntiin! Olen itsekin aika ylpeä itsestäni kun pystyin heittämään kirppiskasseihin niinkin paljon kivoja vaatteita! Tuntuu, että kerta joka kerta uskallan vain rohkeammin ja rohkeammin pistää vaatteita pois! :) Nyt kirppiskasseihin päätyi tosi paljon kivoja juttuja jotka ovat olleet suuria lemppareita ja näkyneet täällä blogissakin. Jotenkin olen kuitenkin siirtynyt tyyliltäni hieman eteenpäin ja vanhat vaatteet vain jarruttelevat…

Myynnissä reilusti keskikokoisia ja isompia kokoja M-XL sekä muutamia täysin käyttämättömiä vaatteita kuten muutamat farkut ja jokunen mekko. :) Myynnissä mm. viime viikonloppua varten ostettu, kerran siis käytetty pitsimekko (tämä) ja muutenkin blogissa nähtyjä kuteita. Hyvin hinnoin lähtee sillä tahdon kaikesta eroooooonnn!! Myyntipöytäni tuotot menevät lyhentämättömänä tulevaan Lontoon reissuuni huvituksiin. ;)

Paikalla myös muita ihania bloggaajia, alla vielä listä molempien päivien bloggaajista!

Lauantai 26.4.2014

Sharon
White Trash Disease
yes dear
! Muuttolintuja Syksyllä !
Adalmina’s Secret
Julia Toivola
Blond Rivets
Uino

Sunnuntai 27.4.2014

No Fashion Victims
PlusMimmi
Si Moda
Rokkirekki
Just My Imagination
Tickle your fancy
MouMou
Pupulandia
I am Peppi
Sharon
Vivian Valpuri

Nähdään lauantaina, nähdäänhän?! Facebook event täällä.


maanantai 14. huhtikuu 2014

Favorite reds

Olen lähivuodet varastoinut huolettavalla vauhdilla kasvavaa huulipunakokoelmaani lähinnä erilaisissa laatikoissa ja kulhoissa, esimerkiksi boolimalja oli kovassa käytössä aikaisemmin ja sittemmin puna-armeija on löytänyt oman laatikkonsa meikkilipastossani. On harvinaisen haastavaa kaivaa juuri sitä yhtä punaa sellaisen kasan joukosta ja sen vuoksi usein nappasinkin vain pinon päältä jonkun ihan passelin punan vaikka usein tiesinkin, että jostakin syvemmältä löytyisi kyllä täydellisempikin sävy.

Eräänä päivänä päätin sitten nostaa lempparipunani esille ja tilasin itselleni telineen, johon saisin lempparipunani. eBaysta hintaa telineelle tuli vajaat kolme euroa postikuluineen, ja samanmoisia löytyy pilvin pimein hakusanoin lipstick holder, lipstick grid jne. Kaikkia puniani ei telineeseen suinkaan mahdu, mutta 24 kappaletta kuitenkin, mikä on ehkä ihan sopiva määrä kun miettii niitä kaikkein eniten käytetyimpiä sävyjä.

Oli yllättän vaikeaa silti valita “vain” 24 lempparisävyä, jotka nostaa laatikosta esille! On jännää miten niinkin suuresta kokoelmasta kuin omastani, voi muistaa niin hyvin punien tarkat sävyt ja ominaisuudet; miksi jokin tietty puna on juuri niin paljon parempi kuin toinen. Joskus kahdesta täysin samansävyisestäkin punasta toinen on vaan parempi, koska sen tekstuuri saattaa olla erilaista tai se saattaa esimerkiksi pysyä huulilla paremmin.

Okei, nyt on tulossa todella huulipunahysteerinen postaus, joten varautukaa!! Huom. Osa punista on blogin kautta saatu, mutten muista mitkä joten leikitään vaikka, että kaikki!

Rimmel Apocalips, BIG BANG
Näistä edelleen niin ihanista Rimmelin Apocalips -huulilakoista olen kirjoittanut blogiini aikaisemmin täällä, ja sävyistä kestosuosikikseni on jäänyt tuo perinteisen, klassisen punan sävyinen Big Bang. Sen pääsi suosikkeihini täydellisen, hehkuvan punaisen sävynsä vuoksi, mutta syy, joka jättää Apocalipsin yleensä taka-alalle on sen koostumu, jota varmempiakin vaihtoehtoja löytyy. Alkoi kyllä tämä himottaa taas niin paljon, että pakko koristaa huulit Big Bangilla heti huomenissa!

MAC Matte Lipstic, EDEN ROUGE
MACin huulipunat ihastuttavat kyllä joka kerta jo pelkällä ulkomuodoltaan, tämäkin kaponen ja siro putkilo on mielestäni tosi nätti! Tämä puna näyttää hieman tummemmalta tuubissaan kuin huulilla, kestää hyvin huulilla ja jättäää todella kauniin, mattaisen pinnan.

MAC Lipglass, TALK SOFTLY TO ME
Tämä on kaikista huulikiilloistani suurin kestosuosikkini! MACin Lipglassit ovat todella paksua ja täyteläistä kiiltoja, eikä Talk Softly To Me ole mikään poikkeus. Se jättää huulille nimensämukaisesti todella lasimaisen ja kiiltävän pinnan, ja erityisesti tämä sävy on vienyt sydämeni, sillä persikkaisen luonnollinen sävy on todella kaunis ja sopii oikeastaan mihin tahansa meikkiin!

Isadora Multi Vitamin Gloss, ALMOND
Tämä kiilto sisältää huiman listan erilaisia vitamiineja, ja pitkään käytettynä sillä pitäisi olla huuleja pehmentävä vaikutus! Huulilla se tuntuukin myös todella pehmeältä ja näyttää lisäksi superluonnolliselta. Olen itseasiassa käyttänyt tätä niin uskonnollisesti, että tuubi alkaa lähentyä loppuaan. :(

Rimmel Kate Moss, 02
Kate Mossin Rimmelille säveltämän kokoelman puna sävy 02 oli kova suosikkini muutama vuosi sitten, mutta on sittemmin jäänyt hieman vähemmälle käytölle sillä huulillani pidän enemmän lämpimistä kuin magentaan taipuvista punista! Alunperin kadotin punan jonnekin Brightonin ja Lontoon välimaastoon, mutta surkutellessani asiaa hyvin avoimesti, sain niin monta 02-sävyä lahjaksi, että taidan nyt omistaa muistaakseni kolme hylsyä, haha!

Rimmel Moisture Renew, AS YOU WANT VICTORIA
Tämä sävy on ihan mielettömän täyteläinen ja… mikä se on suomeksi… vivid, eläväinen? Jotenkin todella upea, hehkuva sävy, mutta lopputulos on ikäänkuin hieman voidemainen ja sävy taittaa hieman kylmään, pysyen samalla kuitenkin suhteellisen hehkuvana ja klassisena punana.

Rimmel Lasting Finish, 206 NUDE PINK
En yleensä pidä huulilla mitenkään superhelmiäisistä punista tai kiilloista, vaan joko mattapintaisista tai voidemaisita punista. Tähän punaan helmiäinen kuitenkin sopii ihan täydellisesti sillä sävy on oikeastaan niin hento, että loppu onkin valolla leikittelemisen varassa. Tämä taisi olla ensimmäisiä punia, jotka todella starttasivat itselläni huulipunien aktiivikäytön ihan arjessakin.

Rimmel Kate Moss, 03
Tämä puna on myös Kate Mossin Rimmel -kokoelmasta, ja se näyttää 100% paremmalta huulilla kuin putkilossaan. Nudepunat saattavat muutenkin näyttää hylsyissään vähän pliisuilta tai jopa masentavilta, mutta etenkin tämä puna on huulilla aivan upea! Mikäli tuo edellinen puna starttasi itselläni huulipunien aktiivikäytön arjessa, niin 03 kyllä sytytti intohimoisen liekin nudepunia kohtaan!

Rimmel Lasting Finish, 022 NOSTALGIA
Oijoijoi, 022 Nostalgia on ihan käsittämättömän suuri suosikkini ja olen varmaankin käyttänyt sitä kaikista näistä punista eniten. Joskus viime vuonna kuitenkin rikoin sen hylsyn niin, että puna on nyt käytännössä kolmessa osassa minkä vuoksi se on jäänyt vähemmälle käytölle. :( On vaan jotenkin niin raskasta kantaa huulipunaa laukussa kun ei koskaan tieä kuinka monessa osassa sen saa kaivaa sieltä esille. 022 Nostalgia on ihan täydellinen hempeä vaaleanpunainen arkeen!

Gosh Velvet Touch, 150 KITTEN PINK
Löysin tämän laatikostani joskus vuosi sitten eikä minulla ole oikeastaan hajuakaan mistä se on sinne päätynyt. En ole koskaan ostanut kyseistä punaa, mutten myöskään muistaakseni tehnyt blogiyhteistyötä Goshin kanssa. Sitten muistin, että kerran matkatessani parhaan ystäväni kanssa lentokentälle, hän poimi noustessamme taksista sen penkiltä huulipunan olettaen, että se olisi minun, eikä se sitten ollutkaan. Se taisi olla tämä puna! Onko ällöttävää jos otin sen kotiini ja käyttölaatikkoon? No, pyyhkäisin paperilla uloimman pintakerroksen pois enkä ainakaan vielä ole saanut huuliherpestä. Tämä on todella samankaltainen kuin tuo suosikkini 022 Nostalgia, joten luultavasti vie sen paikan sitten kuin puna joskus loppuu kokonaan.

Rimmel Kate Moss, 111 KISS OF LIFE & 107
Nämä punat näyttävät jopa omasta mielestäni hylsyissä täysin samanlaisilta, mutta huulilla (tai tässä tapauksessa paperilla) näkyy aivan selkeä ero. 111 Kiss of Life on klassisempi “peruspuna” siinä missä 107 on reilusti synkempi, tummanpuhuva punainen. Näissä on aika spessu koostumus itsessään ja jotenkin odottamaton, marjaisa maku ja tuoksu. Olin hieman pettynyt kun Rimmelin Kate Moss -kokoelma sai jatkoa näistä punista sillä olin täysin muutu kokoelman ensimmäisten punien koostumukselle ja olisin todella paljon toivonut, että se pysyisi samana! Nämäkin punat ovat silti tosi passeleita, vaikka jättävätkin huulille reilusti mattaisemman pinnan kuin edeltäjänsä.

Lancome Lip Lover, 311 & 337
Nämä Lip Loverit ovat upouusi rakkauteni, ja niistä tuleekin vielä ihan omaa postaustansa tänne blogiin kunhan saan aikaiseksi. Sävyjä Lip Lovereista löytyy aivan sikana, mutta itselläni niistä on testissä neljä sävyä, joista nämä kaksi ovat suosikkejani. Lip Loverit jättävät huulilla ihan käsittämättömän pehmeän ja smoothin pinnan, eivätkä yhtään sellaista perinteisen tahmaista kuten huulikiillot yleensä. 311 on lähes täysin sävytön kiilto, joka vain lisää huulille hennon, terveen näköisen kiillon, siinä missä taas 337 on ihana vaaleanpunainen, jossa on jopa aika runsaasti väripigmenttejä!

Lily Lolo, DEMURE
Kuvassa Demure näyttää paljon oranssimmalta ja tummemmalta kuin oikeasti onkaan, mutta todellisuudessa kyseessä on todella luonnollinen nudepuna, jonka koostumus on hyvin kermainen ja melkein voidemainen. Kyseessä on todella kaunis persikkainen nuden sävy, joka imartelee huulia todella kauniisti ja väittäisin tämän sopivan jopa kaikille ihonsävyille!

LÓreal Caresse, 701 ROSE ME ON & 702 TICKLE ME PINK & 707 VERY BERRY ME
Nämä LÓrealin jo aiemmin mainitsemani hoitavat kiiltopunat ovat telineessä luultavasti lähinnä kausiluontoisesti, sillä ne ovat aivan täydellisiä huulituotteita kevättä ja kesää ajatellen. Olen lähiaikoina muutenkin vuosien jälkeen innostunut ihan hirveästi kaikista huulirasvoista ja niiden tyyppisistä kevyistä huulituotteista, joten nämä osuvat mainiosti samaan syssyyn. (Pitäisiköhän muuten tehdä niistäkin postausta, hmm…) Nämä ovat mielestäni niin ihanan keposia, kivoja ja kesäisiä tuotteita kaikin puolin nätistä ja näpsäkästä ulkomuodostaan aina tuoksuunsa ja koostumukseensa saakka! Ilmeisesti näistä on saatavilla vain nämä kolme sävyä, jotka toisistaan huulilla erottaa lähinnä niiden tummuusaste. :)

Barry M, 100 & 147
Näistä huulipunista avauduinkin jo aivan hetkinen sitten, tilasin ne siis eBaysta etsiessäni täydellistä vaaleanpunaista nudepunaa ja osuinkin näissä aika lähelle. Googlettelin etukäteen hieman blogipostauksia, jotta näkisin näistä kuvia huulilla, ja niihin nähden tuo oranssimpi 147 oli kyllä aivan liian “tumma” ja oranssi. Onneksi kuitenkin tilasin sen, sillä tuo TÄYDELLINEN purkkavaaleanpunainen sävy 100 on teoriassa täydellinen, mutta huulilla hieman liian shokkivaalea. Kun siihen kuitenkin levittää kevyesti päälle tuota kevyttä oranssia 147, kesyttää se vaaleutta hieman ja KAS, siinä se onkin. Täydellinen nudevaaleanpunainen!

MaxFactor, 715 RUBY TUESDAY & 615 STAR DUST PINK
715 Ruby Tuesday on ehdottomasti eniten käyttämiäni klassisia kirkkaanpunaisia joita omistan ja itseasiassa omistankin niitä kaksin kappalein (luulin hävittäneeni ensimmäisen ja ostin hätäpäissäni toisen). Tämä on huulipunana niin huippu mm. sen vuoksi, että pysyy huulilla ihan käsittämättömän hyvin, mikä etenkin tällaisissa näyttävissä sävyissä on mielestäni tosi tärkeää. Päivän mittaan se jämähtää huulille ja hieman kuivahtaa, muttei kuitenkaan liian rumasti. 615 Star Dust Pink on koostumukseltaan ja kestoltaan samanlainen, mutta kellahtaa sävyltään lähinnä tuonne nude-osastolle edustaen todella hillittyä, vaaleaa roosaa.

Mac Viva Glam, NICKI SATIN
Tämä puna näyttää ehkä näissä kuvissa hempeältä kuten nuo edellisetkin herttaiset vaaleanpunaiset sävyt, mutta todellisuudessa tämä on huulilla lähes yhtä shokeeraava kuin Nicki Minajkin. Kyseessä on siis Nicki Minajin Macille lanseeraama nimikkopuna, joka huulilla on todellakin shokeeraavan kirkas retrovaaleanpunainen. Itselläni tämä on ollut kovassa käytössä lähinnä kesäisin, jolloin uskallan huulimeikissäkin revitellä enemmän. Koostumus on siis “satin” eli aika kermainen ja smoothisti levittyvä, paksu ja pigmenttinen puna!

Mac, STUDDED KISS
Kuten kuvastakin ehkä huomaa, kyseessä on koostumukseltaan erittäin kuiva puna, minkä vuoksi tämä onkin jäänyt todella vähäiselle käytölle, mutta nostin sen kuitenkin esiin sillä se oli tummin omistamani huulipuna. Huulilla Studded Kiss pysyy loistavasti ja sävyltään se lähentelee todella syvää punaista, näin kaunisti sanottuna minulle tulee sävystä lähinnä mieleen hyytynyt, kuivunut veri. :D Siksi olenkin käyttänyt sitä toistaiseksi lähinnä Halloweenin yhteydessä.

Syttyi kyllä sen verran suuri huulipunahysteria tätä postausta naputellessa, että pitääkin varmaan alkaa käydä koko telineen punia läpi järjestelmällisesti yksi kerrallaan, päivä kerrallaan… Mikä sävyistä on teidän suosikkinne? Siis näin mustana valkoisella, tai siis punaisena valkoisella?

Translation: I ordered a lipstick holder grid from eBay that holds 24 lipsticks altogether, so I had to decide which are my favorites. Wasn’t easy… but here they are! What’s your favorite?


sunnuntai 13. huhtikuu 2014

“Onkohan bloggaajilla…paineita?”

Pelkoja, alemmuuskomplekseja ja valaistumisia 

Ei ole varmaankaan mennyt monelta blogien aktiivilukijalta ohi, että tämä viikonloppu on kulunut monella bloggaajalla perjantaisten Aussie Blog Awardsien sekä sitä seuranneen Indiedays Inspiration Awardsien merkeissä. Nappaan itse erilaisiin kissanristiäisiin mukaani aina lähes poikkeuksetta parhaan ystäväni sillä sen lisäksi, että Riitta on tietysti hyvää seuraa, on hän myös korvaamaton tuki hektisessä ympäristössä, jollaiseksi tämän viikonlopun kaltaiset juhlat koen. Koska kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta, on minulle todella stressaavaa vierailla ns. edustustilaisuuksissa ja siksi monet kissanristiäiset vaativat minulta ylimääräistä ponnistelua. Asiaa tietysti helpottaa se, että blogitapahtumissa harvat ovat onneksi pelkkiä tuntemattomia vaan tilaisuuksissa tapaa myös paljon ihania ystäviä samalla kertaa ja nauruja sekä haleja jaetaan paljon. 

Silti myönnän, etten koe olevani kauhean omimmillani liian hienostuneessa juhlaympäristössä, myös siksi on ihanaa ottaa juuri paras ystävä mukaan sillä hänkään ei sellaisessa ympäristössä välttämättä erityisesti viihdy. Ei siis sillä, että minusta olisi jotenkin kivaa kiduttaa parasta ystävääni… mutta on helpottavaa kun vierellä on joku joka ymmärtää miltä minusta tuntuu, joku joka ei ota kaikkea liian vakavasti ja joku joka ehkä itsekin istuisi mielummin tennareissa rokkibaarissa kuin seisoisi korkokengissä punaisella matolla. Paras ystäväni on myös tietyllä tapaa ihanan “ulkona” blogipiireistä, minkä vuoksi minun on helpompi pitää jalat maan pinnalla. Jestas, tunnen itsekin olevani jollakin tapaa ihan ulkona kaikesta siitä loistosta, vaikka minä ilmeisesti olenkin siinä sisällä! Joskus minusta tuntuu, että puen hienoja tilaisuuksia varten päälleni vain jonkinlaisen edustuskelpoisen kuoren, sellaisen joka sopii ja sulautuu kaiken sen loiston keskelle. Oman elämäni Rose Dawson, vaikka laiva ei ole edes uppoamassa. 

Seisoimme Aussie Blog Awardsien alkuhumussa Riitan kanssa täydessä hiljaisuudessa hörppimässä aloittelujuomiamme samalla katsellen ihan käsittämättömän kauniiden ja persoonallisen näköisten bloggaajien lipuvan ohitsemme sinne sun tänne säkenöivissä mekoissaan, Sini Sabotagen poseeratessa vieressä kuvaajille ja vieressä seisovan bloggaajan korjaillessa varovaisesti jo täydellistä meikkiään. Siinä tulee helposti todella tietoiseksi itsestään ja omasta olemisestaan. “Onkohan bloggaajilla paineita samalla lailla kun vaikka malleilla”, Riitta miettii ääneen. “Olla laihoja ja sellaisia, tiiätkö, täydellisiä?” On, mietin, ja korjailen hieman mekkoani. Korkokengät puristavat.

Aloin panikoimaan tämän viikonlopun asujani jo kuukausia sitten, halusin näyttää mahdollisimman kauniilta ja säkenöivältä. Nyt kun mietin, niin en ole varma halusinko siksi, että halusin tuntea itseni ja oloni hyvkäsi vai siksi, että jotenkin “yltäisin muiden tasolle.” Kuulostaapa kamalalta ajatukselta heti nyt kun sen näkee mustana valkoisella! Löysin kuitenkin ihanan mekon, sellaisen johon ihan itse rakastuin ja tämän viikonlopun asu alkoi hiljalleen muodostua.

Kun vihdoin puin tämän asun perjantaina päälleni, ehdin nauttia siitä ehkä kaksi tuntia kun korkokengät alkoivat jo puristaa, eivätkä vain kirjaimellisesti. Yhtäkkiä minut valtasi suunnattoman päälleliimattu olo, ja lähes häpeä siitä, että tunsin oloni jotenkin kamalan… feikiksi. Nappasin reppuni narikasta ja juoksin vessaan vaihtamaan vaatteita. Vaikka muut olivat saapuneet paikalle soveliaasti juhlaleningeissään ja korkokengissään, seisoin yhtäkkiä juhlakansan keskellä sopimattomasti pelkissä tennareissa ja naurettavan arkisessa vaaleanpunaisessa harsoteepparissa. Ja jollakin omituisella tavalla, minulla oli siinä paljon parempi olo kuin suunnattoman kauniissa pitsimekossa. Tunsin oloni jälleen hieman enemmän omaksi itsekseni.

Kaikki se kauneus ympärillä voi sokaista helposti, tosin tässäkin on varmasti kyse myös itsetunnosta ja siitä kuinka vahva ihminen on. Itselläni alemmuuskompleksit hyökkäävät esiin aika helposti, mikä kai tarkoittaa sitä, että vielä on paljon työtä tehtävänä. Saan itse kuitenkin voimaa aitoudesta, sillä se on luonnenpiirre jota arvostan itsessäni eniten ja siksi voin nojata aina siihen. Niin kauan kun on aito, voi aina seistä itsensä takana ja on helpompi hymyillä rohkeasti. Ja hymy tekeekin naisesta kauniimman kuin kuinka korkeat korkokengät tahansa.

Eilen heräsin iltaa varten himpun verran edellistä iltaa fiksumpana. Tällä kertaa minulla ei ollut asua, jonka suunnittelun olisin aloittanut kuukausia aikaisemmin, vaan sellainen piti keksiä kaapista muutamassa tunnissa. Olin kuitenkin oppinut perjantailta paljon, ja tällä kertaa aioin panostaa vain yhteen asiaan; omaan itseeni, siihen, että minulla on hyvä olla. Valitsin asun, joka ei ehkä ollut turhan juhlava, mutta kuitenkin sellainen, että se kunnioittaisi juhlan tunnelmaa ja siinä sopeutuisi muiden vieraiden joukkoon. Kuinka hyvältä tuntuikaan olla oma itsensä! Eilinen olikin aivan suunnattoman ihana ilta; löydettiin hyvä porukka sekä hyvä yhteinen sävel, ja lipiteltiin viiniä keskustellen mm. rasismista, koulukiusaamisesta, narsismista ja tisseistä.

Olen aivan tavallinen ihminen, koen epävarmuutta ulkonäköni vuoksi, mietin jatkuvasti mitä muut ajattelevat, välttelen valokuvia ja stressaan mitä laittaisin päälleni hienoihin tilaisuuksiin, joissa kaikki muut bloggaajat ovat niin kauniita. Välillä mielestäni unohtuu, että muutkin bloggaajat ovat aivan tavallisia ihmisiä, eikä minulla ole hajuakaan kuinka paljon tai vähän epävarmuutta he tuntevat asettaessaan itsensä esille samoin kuten minäkin. Bloggaajat ovat ihan mielettömän kaunis ja mielenkiintoinen ammattiryhmä, mutta eivät vain ulkoisesti. Kauniita bloggaajista tekee se, kuinka mielettömiä persoonia meidän joukostamme löytyy, niin suunnattoman erilaisia, ihanan aitoja ja rohkean kärkkäitäkin persoonia, jotka nauravat kovaa ja kannustavat toisiaan eteenpäin.

Välillä on todella tärkeää pysähtyä hetkeksi ja muistaa, että kompleksit ovat vain pään sisällä, heittää peili romukoppaan ja iloita elämän ihanista asioista. Kuten siitä, miten mielettömän monta blogia vei kotiinsa ansaitusti palkintopystejä tänä viikonloppuna. Kiitos bloggaajat, kun asetatte palan itsestänne esille. Kiitos, kun olette aitoja, erilaisia itsejänne ja kiitos, kun olette rohkeita!

Mekko – Nelly
Hiustenpidennykset – IdHair *blogin kautta saatu